Työntekijästä yrittäjäksi hyppääminen on yksi pelottavimmista päätöksistä, jonka olen joutunut tekemään. Nyt tämän päätöksen jälkeistä elämää on noin kuukausi takanapäin ja elän jonkinlaista yrittäjyyden honeymoon -vaihetta. Haasteita ei vielä ole ilmaantunut ja siitä olen kiitollinen. Päätöksessä on tietynlaista lopullisuutta, vaikka eihän se sitä todellisuudessa ole. Takaisin työntekijäksi voi aina palata – mutta millä ehdoin?
Päätöstä tehdessäni en aivan ymmärtänyt, kuinka kokonaisvaltaisesti valinta lähteä yrittäjäksi voisi vaikuttaa ajatuksiini työelämästä. Olen mielestäni työskennellyt aina ”yrittäjähenkisesti”, mutta jo nyt alkumetreillä huomaan saavani itseni kiinni työntekijäminästä erikoisissa tilanteissa. Esimerkiksi tein lumitöitä keskellä päivää ja huomasin tuntevani huonoa omaatuntoa siitä, että lintsaan oikeista töistä ja pomo jossain vahtii työtuntien tehokasta käyttöä. Havahduin ajatuksesta, kun tajusin sen pomon jatkossa asuvan pääni sisällä ja en olisi tilivelvollinen muille, kuin itselleni ajankäytöstä.
Monet liike-elämän prosessit ovat myös tunnetasolla auenneet uudella tavalla. On eri asia ymmärtää teoriassa asioita, kuin todella tuntea ne nahoissaan. Myyntiosastojen vuosikelloon olennaisesti kuuluva myynnin ennustaminen on teoriassa helppo käsittää, mutta kun yrittäjänä olet tehtävän edessä, asia konkretisoituu arkeen esim. Palkkapäivän muodossa.
Havahtumista on siis tapahtunut ja mikä hienointa, se on konkretisoitunut tavalla, jota en osannut odottaa. Mielestäni vaikutuksista yllämainittujen kaltaisiin asioihin nostetaan yllättävän vähän puhuttaessa yrittäjyydestä. Mielestäni tämänkaltaiset näkökulmat toisivat yrittäjäpuheeseen syvyyttä, jota merkityksellisyyttä korostava työelämä kaipaisi. Ymmärrys siitä, että voin kasvaa ja oppia ihmisenä hypätessäni työntekijästä yrittäjäksi olisi itselleni ollut päätöstä edistävä tekijä. Sen vuoksi haluankin jatkossa korostaa tätä puolta yrittäjyydestä kokemuksia kysyttäessä.